|
Annelin
blogit
KOMMENTTI
|
VALOA JA
ELÄMYKSIÄ
Nyt se taas säihkyy, valo.
Aamun varhaisina tunteina se tulee sälekaihtimien läpi ja herättää.
Kultaiset säteet pyyhkivät lattiaa tiiviisti suljetuista kaihtimista
huolimatta. Vaikka vielä unettaa, silti tulee riemullinen olo: Ollaan
menossa kevääseen ja kesään. Aivan pian parhaita hetkiä on olla valveilla
tai herätä yhden ja kahden välillä, katsoa ikkunasta yli Rovaniemen
Vanhan Torin Kemijoen ja Ounasjoen yhdistävän Ounaskosken suuntaan ja
nähdä kuinka aurinko on jo värittänyt torin laidan kerrostalon päädyn.
Näyssä on jotain salaperäistä, mystistä, maailmojen rajapinnassa olevaa.
Näky kestää vain hetken, kohta valo humahtaa päivän näköiseksi. Voi mennä
nukkumaan.
Juuri näinä päivinä valo
välkkyy hangilla. Järvien ja jokien jäät täyttyvät hiihtävistä,
kävelevistä, pilkkivistä ja kelkkareiteillä kelkkailevista ihmisistä,
täkäläisistä ja vieraista. Aasialaisia matkailijoita näkyy kaupoissa ja
kaduilla, uskaltautuvat myös jäälle. Jäällä käveleminen koetaan hyvin
eksoottiseksi elämykseksi. Mielenkiintoista olisi tietää, miten kokemus
poikkeaa meidän elämyksestämme. Sillä elämyshän se on meillekin kaikesta
kevättalven ulkoiluhullaantumisesta päätellen. Tähän aikaan vuodesta
matkailijat näyttävät pienemmiltä, hennommilta, toppatakkien sijasta on
pukeuduttu kevyempiin ulkoiluvaatteisiin ja laitettu aurinkolasit
silmille. Tunnelma on aivan erilainen kuin tammikuun päivinä. Keventynyt.
Metsäjärvistä saadaan
pilkillä ahvenia. Tänä keväänä on hämmästyttänyt ahventen koko, jopa
300-grammaisia on saatu. Sitten tuli uutinen tieteellisestä tutkimuksesta:
Ahvenet ovat persoonia, isot rohkeita ja käyvät siksi heti kiinni
pilkkiin. Mutta samalla kun pilkimme nämä rohkeat pois, pienemmät ja
aremmat jäävät. Ujot ahvenet eivät tule koukkuihin, pyytäjän näkökulmasta
kanta ikään kuin heikkenee. Naapurin emäntä, joka meidän muiden tavoin
pitää ahvenia kaloista maukkaimpana, alkoi heti toppuutella isojen
pyytämistä. Veikö tutkimus nyt kalastajan ilon? Jos ujot eivät käy
pilkkiin, pääsevätkö ne vuorostaan kasvamaan isoiksi? Eivätkä
käy koukkuun? Mutta millä me ne sitten pyydämme keväällä niin, että samalla saamme
nauttia näistä häikäisevistä päivistä!
Pohjoisen valo on vahvaa,
voimakasta, läpitunkevaa ja se kestää monta kuukautta, onneksi. Juuri
tämän voimakkaan valon täyttäminä jaksamme pitkän pimeän ja kylmän.
Taittumassa oleva talvi oli todella pitkä toista sataa päivää kestäneen
pakkajakson kanssa. Sen pitkän ja pimeän olemme kuitenkin aivan kohta
kokonaan unohtaneet.
Radion Yle 1 lähettää keskiviikkoisin kello 10, uusintana perjantaisin
kello 14 ja vielä viikon Areenasta, Johanna Korhosen ohjelman
Valkoista valoa. Korhonen käsittelee ainutlaatuisella tavalla erilaisia
ajan ilmiötä, esittää kirkkolaulua muistuttavalla tavalla kysymyksiään ja
kommenttejaan ja soittaa useimmiten levollista, kaunista, vanhaa
(klassista) musiikkia tai myös muuta aiheeseen sopivaa
musiikkia. Ohjelman teemat voivat olla vaikkapa ”Väsymys
yhteiskunnallisena voimana ” tai sosiaaliturvaan liittyvä
”Komiteatyöskentely on mahdotonta ” ja muuta tärkeää. Korhonen saa
käsittelytavallaan ainakin minut kummastelemaan, miten olen tullutkin
menneeksi jonkin asian kanssa niin perusteellisesti retkuun tai
jättänyt asian ajattelematta. Tämän valon äärellä tulee virkistynyt ja fiksuuntunut
olo, ja musiikki rauhoittaa niin.
|
30.3.2011
|