Outoa Taikaa luonnollisesti Lapissa

 Annelin
blogit

KOMMENTTI

 Pohjoisessa naapurit ovat lähellä

Olen alkanut järjestää ryhmämatkoja Lofooteille, noille Golfvirran ansiosta vehreille, talvisin leudoille ja kesäisin miellyttävän vilpoisille saarille. Terävä-kärkiset vuorenhuiput, kirkasvetiset vuonot, hiekkaiset rannat, hämmästyttävät värit, valaat, linnut, lampaat, kalastus, viehättävät kalastajakylät ja modernit palvelut näyttävät kiehtovan monin erilaisin motiivein Lofooteille saapuvia matkailijoita. Suosio kasvaa, ja se näkyy mm. siinä, että ajoittain ainakin ryhmille saattaa majoituspaikkojen saanti  olla vaikeaa. Mutta jos pääset käymään, saat mukaasi jotain, jonka varmasti muistat. Toukokuun matkallamme käyn syventämässä tietämystäni mahdollisimman monessa kohteessa.

Vasta kun olin muuttanut takaisin tänne pohjoiseen, huomasin, että nämä pohjoiset naapurithan ovat todella lähellä. Kävimme Lofooteillakin työtään tekevän Jouni-naapurimme ja vaimonsa Meerin kanssa tutustumassa vuosi sitten maaliskuiseen Luulajaan ja varsinkin sen vanhaan kaupunkiin, Gammelstadeniin, yhteen Unescon kulttuuriperintökohteista.  Vuonna 1492 vihityn suuren kivikirkon ympärillä on yli 400 punaista kirkkotupaa, jotka tuolloin talvella piilottelivat korkeiden kinosten peitossa. Alueella on myös nykyaikaisia asumuksia, käsityöläisverstaita, kahviloita ja ruokapaikkoja. Nämä tulivat esiin viime kesän heinäkuisena päivänä, kun menimme Luulajaan junalle vastaan Berliinistä miehensä kanssa saapuvaa tytärtämme. Välimatka 250 kilometriä ei ole täällä napapiirillä mikään matka, kuin kävisi Rovaniemeltä Oulussa.

Kalevi sai runsas vuosi sitten valmiiksi  kirjan täällä hyvin tunnetun Rinteen kauppiassuvun historiasta. Toista sataa vuotta kauppiaina toiminut suku on vaikuttanut  Kemijoen varren kylissä, muuallakin, ja omistaa nyt Rovaniemen keskustassa suuren Rinteenkulman kauppakeskuksen. Suvun ensimmäiset kauppiaat olivat laukkukauppiaita, "laukkuryssiä", lähtöisin Uhtualta. Niinpä sitten lähdimme viime lokakuussa kahden "Rinnepojan" kanssa Uhtualle. Kävimme poikien isoisän aikanaan rakentaman suomalaistalon pihapiirissä, ketään ei sattunut olemaan kotona. Yövyimme siistissä, lähes meidän tasoamme olevassa Welt-hotellissa. Noin 6000 asukkaan Uhtua, myöhemmin  Kalevalaksi nimetty on alle sadan kilometrin päässä rajasta.  Se näyttäisi elävän piristyvää vaihetta muutamista isoista uudisrakennuksista päätellen. Mutta harmaat, hieman kyljelleen kaatuvista taloista muodostuvat, autioituvat  kylät ovat surullista katsottavaa. Vuokkiniemessä näyttäytyvät sitten  rinnan uudet isot, ilmeisesti  kaivoskaupunki  Kostamuksen rahakkaiden vapaa-ajan asunnot tai kodit ja  vanhat kauniit karjalaistalot. Ikean tehdas on teitäkin kohentanut. Kostamuksesta löytyy vauraan kaupungin henki liikekeskuksineen, etnisine ravintoloineen ja kansainvälisine baareineen. Täällä tiet ovat päällystettyjä ja kadut asfalttia, mutta kun  menomatkalla  ylitimme Kuusamon Suoperän rajan-aseman, tiesimme olevamme Venäjän puolella. Kuivat, kuoppaiset hiekkatiet veivät meidät silti joutuisasti paikasta toiseen.  "Rinnepoikien" oma historia kannustanee ja rohkaisee: Kauppiaat ovat innokkaasti tukemassa Rovaniemelle suuntautuvaa venäläisten ostosmatkailua, etenkin Murmanskin suunnasta.

Vienan Karjala synnytti innostuksen järjestää matkoja myös Venäjä-naapuriin. Suunnittelen nyt ensimmäistä matkaa Uhtuan ja Vienan Kemin kautta Solovetskin saarelle ja takaisin Suomeen Kostamuksen kautta. Muuten: Kostamuksesta on Suomen rajalle vain 30 kilometriä.

28.2.2011