Outoa Taikaa luonnollisesti Lapissa

 Kalevin
blogit

KOMMENTTI

Kypsyin Lapinhulluksi

Minusta tuli Lapinhullu alustavasti, kun hullaannuin lappilaiseen naiseen. Rakastuin heti ensimmäiseen ikinä tapaamaani sellaiseen. Olemme olleet naimisissa tulevana kesänä jo 40 vuotta.

Ei Lapinhulluksi voi tulla jos täällä ei käy ja lisäksi poikkea valtatieltä tai tule ulos tunturihotellista muutenkin kuin kelkkasafarin ajaksi. Erämaat, sellaisina kuin ne vanhoissa eräkirjoissa kuvataan, on metsistään hakattu, mutta valtavasti enemmän asumattomia, vähän runneltuja seutuja täällä pohjoisessa on kuin muualla. Nykyihmisille riittävät hyvinkin koetinkiveksi. Itselläni on ensi kesäksi ohjelma, joka sisältää marjastuksen, erämaajärvellä kalastuksen ja sienestyksen lisäksi kesällä patikointia ja linturetkiä. Patikoimaan lähdemme ainakin Pallakselle, jos terveys sen sallii. Lintuja lähdemme viran puolesta tarkkailemaan Meltosjärvelle, yhteistyökumppanimme siellä osaa ja opastaa.

Tulin Lapinhulluksi aluksi ihmisiin tutustumalla. Opiskeluaikana oli lappilainen porukka, joka pelasi tuppea. Kovin olivat satakuntalaisen mielestä puheliaita, suorapuheisia ja halkinaisia, rehvakkaita. Lappiin tultuani tutustuin sen tytön sukuun. Kalastivat ja muistelivat menneitä kovasti. Olisin halunnut auttaa anoppia muikunperkauksessa, mutta en oikein osannut eikä hän minua, hienompaa etelän ihmistä, siihen halunnut. Ei antanut aluksi tiskatakaan. Meillä ei miehet tiskaa, veti anoppi lappilaisella varmuudella sukupuoliroolit selviksi. Eihän minulla sellaiseen juuri ollut mitään sanomista. Sitten vihjailivat hillankukinnasta, koko ajan valmistelivat metsään ja järvelle menemistä. En minä sinne osannut haluta.

Opin vasta aikojen ja omien kokemusten myötä elämäntapaa ja olen päässyt siihen mukaan. Muistelen menneitä ja kiihotun metsään lähtemisen ajatuksestakin. Lapin luonto on huikaiseva, aava, rankka, äärimmäinen. Täällä asuu ihmisiä, jotka luonto on koulinut kaltaisekseen. Kantaväestö elää edelleen aika paljon luonnon ehdoin. Nuoretkin ihmiset, varsinkin suurimpien taajamien ulkopuolella, puhuvat paljon kalastuksesta, valmistelevat lähtöä, vertailevat, kehuskelevat saaliita. Suurin osa ihmisistä on esimerkiksi syksyn sadonkorjuun aikaan poltteissa sen kanssa.

Lapinhulluja

Luen Lapinhulluiksi kirjalijat Unto Ek, A.E. Järvinen ja K.M. Wallenius, Petronellan, Liselotte Kattwinkelin, Iso-Sandbergin, Juhani Lihtosen, Anton Neumeierin, Kotlannin Äijän. He ovat kaikki kuuluisuuksia, jotkut jopa tuplahulluja, kylähulluja. Vähemmän kuuluisia on kasapäin. Kaikki he ovat muualta tulleita, suurin osa pysyvästi. Olen tavattoman kiinnostunut aiheesta, minun on tehtävä sille jotakin!

Satunnaisesti Lappiin käymään tulleet eivät välttämättä ole tullessaan olleet mielentilassa, jota kutsutaan Lapinhulluudeksi, mutta ovat voineet saavuttaa sille alttiin tilan. He ovat kokeneet ehkä vielä pintapuolisen ihastumisen Lapin maisemiin, luontoon, arktiseen karuuteen ja/tai sen itselle tutusta poikkeavaan elämäntapaan, elinkeinoihin tai asukkaiden elämäntyyliin.

Tavallisimmin on jokin muu syy saanut muuttajan tai asumaan asettujan tekemään valintansa: sattuma, tilapäiseksi ajateltu työpaikka, pakeneminen, avio- tai avopuolison tekemät valinnat, työmääräys, ihastuminen jo Lapissa asuvaan ihmiseen jne. Lapinhulluus kasvaa silloinkin vähitellen tutustuessa perusteellisemmin alueeseen, sekä sen luontoon että ihmisiin. Mielentilaan liittyy riippuvaisuus, jo alkuvaiheessaan ihastuminen Lappiin saa säännöllisesti palaamaan, asumaan asettuneet taas vakuuttavat, etteivät pääse irti – tänne sitä jäädään loppuiäksi.

Syntyperäiset lappilaiset voivat rakastaa, ikävöidä, ihastella Lappia ja pitää sitä parhaimpana paikkana asua, mutta eivät voi olla Lapinhulluja. Vain muualta tullut voi olla Lapin kulttuurisen ja luonnon erilaisuuden hullaannuttama. Lapin hulluuden perusta on erilaisuuden, illuusion tai todellisen, tunteminen suhteessa vanhaan. Sille on hyväksi, jopa edellytys, kulttuurinen kriisi lähtötilassa ja –paikassa, siellä on ahdasta elää. Lapinhullu vapautuu vanhasta, siksi hän usein tuntee erilaisuuden vahvimmillaan tunturin laella tai muualla missä voi olla isossa tilassa, nähdä kauas, aistia vapaus ja riippumattomuus kaikesta paitsi luonnosta, jonka osa on. Lähtöpaikan ongelmat tulevat usein esiin vasta kun kokee erilaisuuden.

31.1.2011