Outoa Taikaa luonnollisesti Lapissa

KOMMENTTI

Kiinnostava, aito itäinen Lappi

Kemijärven rautatieasema saa viisi vuotta jatkoaikaa, näin kertoo Lapin Kansa 29.4.2011. VR ja Kemijärven kaupunki ovat saaneet aikaan sopimusluonnoksen, jonka mukaan  lipunmyynti  ja asemapalvelut jatkuisivat viisi vuotta. Tämän kumppanuussopimuksen mukaan kumpikin osapuoli vastaa kustannuksista, kaupungin osuus olisi 16500 euroa vuodessa. Paljon pienelle kaupungille, ja kuitenkin, näinkö pienestä asemankin olemassaolo on kiinni?  Joskus kyllä riipaisee tämä jatkuva kamppailu junan kulkemisesta ja aseman kohtalosta.  Rautatietä ja elävää junayhteyttä tänne pohjoiseen ei todellakaan voi arvioida samoilla kriteereillä kuin lähiliikennettä Helsingin seudulla. Rautatie tänne on verisuoni, se pitää Suomea, siis koko Suomea hengissä. Tämän verisuonen katkaiseminen merkitsisi paljon enemmän kuin vain junan tulon lakkaamista.  Ehkäpä kuitenkin tässä uudessa arviossaan päätöksiä tekevät näkevät jo näkyä uudesta ajasta, joka täällä melkein iholla tuntuu: Uudet kaivokset tarvitsevat hyvät kulkuyhteydet malmilleen, malmin kaivajille ja heidän perheilleen.  Malminkaivajiahan taatusti tarvitaan enemmän kuin Lappi pystyy tarjoamaan.

Mielenkiintoinen näky on myös Itä-Lapin matkailun uudet sisällöt. Kemijärvi, joka vielä muutama vuosi sitten oli nuupallaan ja unohtumassa, onkin nyt Junakapinan,  Stora Enson tehtaan lopettamista seuranneen tosielämän kamppailun ja erinomaisen Taivaan Tulet -sarjan ansiosta Suomen tunnetuimpia paikkakuntia. Kari ”Vänä” Väänästä saa ja pitää aidosti kiittää vanhan kotipaikkakuntansa esille nostamisesta. Nyt tämä TV-sarja poikii jo matkailutuotteistoa. Kesäkuussa alkavat päivittäiset kiertoajelut sarjan kuvauspaikoilla, myös uljaan Kemijärven ulapalta voi järviristeilyllä nähdä tutun näköisiä taloja ja paikkoja.  Testasimme bussikierroksen huhtikuun varhaisen kevään ilmeessä ”Vänän” johdolla Kemijärven oppaiden ja muutaman matkailutoimijan kanssa.  Hyvä tästä tulee kesäisessä luonnossa, vähän  kohteita pois, taustatarinoita lisää. Terhi Väänänen avasi mielenkiintoisia yksityiskohtia kuvaustilanteista, kuulimme kuvauspaikkojen ja näyttelijöiden etsimisestä ja löytymisestä, jalkojen katkeamisista ja muista. Kyllä kannattaa tulla kiertämään kuvauspaikat ja kuulemaan tarinat.

Yöttömän yön aikaan heinäkuussa soudetaan Savukoskelta Kemijärvelle 110 km.  Nyt toisen kerran toteutettava retkisoutu näyttää kiinnostavan kovasti.  Järjestävä Kemijärven Latu talkoolaisineen tekee osallistumisen helpoksi amatöörillekin.  Päiväsaikaan pääosin soudetaan, mutta päivää seuraa yö joukkueteltassa! Valoisaa ja tyyntä, näin on useimmiten Lapin heinäkuussa.

Minusta Savukoski on Lapin ja Lannan rajamaata. Ainakin lankalauantain auringonpaisteisilla Kuivalihamarkkinoilla tuntui Saamenmaalta. Esiintymislavaltakin kaikui aito joiku. Kauniilla mäntykankaalla Savukosken opastuskeskuksen tuntumassa  tunnelma oli lempeä ja leppoisa huolimatta siitä, että liikenne jumiutui ja parkkipaikat olivat tiukassa. Ilo väkimäärästä oli yhteinen, ja täällä erämaassa liikenneruuhkakin on eksoottinen elämys. Pöydiltä löytyi aitoja- siis aitoa käsityötä - Lapin tuotteita, kuivalihaa tietysti EU:n alkuperäismerkinnöillä varustettuna, nokipannukahvia lappilaisen kampanisun kera, ohrarieskaa.. Ja mikä kiireettömyys.  Lähitunturien pääsiäislaskettelijat, joita joukossa oli varmasti satamäärin, saivat tässä  kokemuksen toisenlaisesta Lapista, pohjoisen aidosta elämästä. Eikä perusmarkkinoiden matto- ja rättikauppiaita näkynyt missään!

Kuivalihamarkkinoiden jälkeen poikkesimme vielä Lapin sodalta säästyneissä Pelkosenniemen Kairalan ja Suvannon kylissä. Nämä näkymät ovat Suomen Lapissa todella harvinaisia: kauniita, ehjiä pihapiirejä riihineen ja aittoineen. Mennyt maailma koskettaa ja hiljentää.
Ja tietysti kävimme vielä Andy McCoyn patsaalla Pelkosenniemen torilla. Niin kaurismäkiläistä..

29.4.2011